Oman pesän likaajia on monenlaisia meissä suomalaisissa poliiseissa. Surkeinta on että nämä huumepoliisit ovat vain jäävuoren huippu.Islamisaation ja rajattoman maahanmuuton ympärillä tapahtuu koko ajan huomattavia ihmisoikeusrikoksia virkamiesten ja demlajuristien yhteistyönä, missä yhdenvertaisuus lain edessä ei paina kananpaskan vertaa.
Todellisia poliisirikoksia ja virkarikoksia sananvapauttamme ja ilmaisuvapauttamme kohtaan ei oteta esille kun vaarana on että maamme ex-ryssäläiset = nykyiset bryssäläiset paljastetaan toimistaan maamme vierasperäistämiseksi ja maamme muuttamisessa islamistien ilmaanammuskelupaikaksi, sekä turvattomaksi meille alkuperäkansojen edustajille. Onhan hullua, että 20 vuodessa Suomessa on enempi somaleita, kuin saamelaisia? Kyseisen asian ihmettely ja kritiikki on helposti "uskonrauhan häirintää, kansankiihotusta". Helvetti olisi kirveelle töitä. Kansanedustajat eivät jostain syystä ole lämmenneet ko. ryssäläisbryssäläisiä suojelevien rikollisten lakien poistamiseksi toisin kuin Kanadassa, missä kesällä 2013 poistettiin "kansankiihotuslainsäädäntö".
------------------------------------------
Uutislähde:
------------------
Entinen huumepoliisi HS:lle: "Kaikkihan siellä tekevät rikoksia"
"Kaikkihan siellä tekevät rikoksia. Minäkin tein."
Näin sanoo pitkän uran Helsingin huumepoliisissa tehnyt entinen poliisi. Kutsumme häntä Pekaksi.
Pekka otti itse yhteyttä Helsingin Sanomien toimitukseen sen jälkeen, kun hän oli aikansa seurannut huumepoliisin päällikön Jari Aarnion rikosepäilyihin sekä poliisin tietolähdetoimintaan liittyvää uutisointia.
Pekka tunnustaa, että häntä painaa huono omatunto. Niin huono, että muistellessaan pitkää uraansa huumepoliisina hänelle tulee kyynelet silmiin.
"Ymmärrän, että epärehellisin keinoin saadaan tulosta aikaan, mutta ei saa olla härskejä ja törkeitä. Ei saa mennä liian pitkälle noissa asioissa", hän sanoo silmiään kuivaten.
Pekan mielestä huumepoliisissa mentiin liian pitkälle kaupankäynnissä rikollisten kanssa. Sen takia hänen on vaikea olla ylpeä yksiköstä, vaikka haluaisi.
"Tulokset ovat hyviä, mutta ne ovat sitten tulleet aikamoisin keinoin."
Pekka kuitenkin puolustaa laittomia keinoja, tiettyyn rajaan asti. Hänen mielestään huumerikoksia ei pysty tutkimaan nykyisen lain puitteissa niin, että saa aikaan tuloksia.
Pekka myöntää oikeiksi epäilyt siitä, että huumepoliisi katsoo vinkkimiestensä rikoksia sormien läpi. Hän pitää sitä normaalina ja hyväksyttävänäkin menettelynä.
Laki ei sitä tosin hyväksy.
Puitteet Helsingin huumepoliisin toiminnalle rakennettiin 80-luvulla, kun yksikköä veti Torsti Koskinen. Silloin ei ollut tekniikkaa – puhelinkuuntelua, teletunnistetietoja ja tilakuuntelua – apuna, vaan epäiltyjä "postattiin [seurattiin] Ladassa selkä jäykkänä".
Pekan mukaan Torsti Koskinen alkoi ruokkia huumepoliisin ryhmien välistä kilpailua. Onnistuneista suorituksista ryhmä sai selkään taputtelua ja pullakahvit.
Kilpailu johti siihen, että kaikki ryhmät vahtivat mustasukkaisesti saamaansa tietoa. Koska jutuista ei keskusteltu, kellään ei ollut mitään käsitystä, mitä muut ryhmät touhusivat. Joskus kävikin ilmi, että kaksi ryhmää oli ollut saman jutun perässä.
Toiminnan etiikkaa ei pohdiskeltu.
"Ei silloin ollut mitään eettistä puolta", Pekka nauraa.
"En tiedä, onko siellä nytkään."
Jari Aarniosta tuli nopeasti Koskisen suosikki. Hän eteni urallaan kuin keihäs ilmassa, Pekka kuvailee.
Aarnion suosio perustui siihen, että hän sai tulosta aikaiseksi. Pekan mukaan kukaan pomoista ei koskaan ollut kiinnostunut siitä, miten tulokset tulevat. Heitä kiinnosti vain se, että tuloksia tulee.
Kun Jari Aarniosta tuli huumepoliisin päällikkö syksyllä 1999, touhu meni Pekan mielestä entistä villimmäksi.
Aarnion johtamistyyli oli hänen mukaansa muunnelma hajota ja hallitse -taktiikasta. Aarnio hajotti, mutta ei hallinnut. Hän keräsi ympärilleen oman klikkinsä, sisäpiirin. Se loi eripuraa yksikön sisälle.
"Sisäpiiristä ei tihkunut mitään tietoa. Poliisi on poliisi, joten kyllä sitä aavistaa, että jotain on vialla. Eihän kukaan ole sokea, varsinkaan tuossa yksikössä."
Yksikön sisällä oli suuria ongelmia tietolähdetoiminnassa eli toiminnassa alamaailman vinkkimiesten kanssa.
Pekan tutkimia juttuja saattoi kadota kuin mustaan aukkoon, kun ne yhdistyivät sisäpiirin tutkimiin juttuihin.
Häntä on erityisesti jäänyt vaivaamaan yksi tapaus. Erään huumerikollisen tuomiot loppuivat kuin seinään, kun hänen juttunsa siirtyivät sisäpiirin tutkittavaksi. Pekka on varma, että rikollisesta tuli vasikka ja hänen rötöksiään alettiin katsoa sormien läpi.
Pekka uskoo, että sisäpiirissä annettiin anteeksi hyvinkin isoja rikoksia. Hän muistuttaa, että ryhmä on tutkinut suuria huumejuttuja ja saanut aikaan hyviä tuloksia.
"Hyviä tietoja ei saa, ellei joku ole lähellä rikosta. Jos on lähellä, täytyy olla mukana. Ei sinne [rikollisryhmään] pääse mukaan kukaan sellainen, joka ei ole mukana rikoksissa."
Sääntöjä eivät venyttäneet pelkästään Aarnio ja muu sisäpiiri.
"Minä en kuulunut sisäpiiriin pätkääkään, mutta silti tein samaa temppua kuin muutkin."
Huumepoliisi sai Pekan mukaan toimia ilman minkäänlaista valvontaa.
"Mitä valvontaa se on, että yksikköön tulee joku delegaatio juomaan kahvia ja tutkimaan pöytäkirjoja? Kun minä otan auton ja lähden tapaamaan tietolähdettä, sitä ei valvo kukaan."
"Nosta pakka sanoi mustalaisakka", se sanonta sopii hyvin myös Mustaa Pekkaa pelatessa:
http://keskusteluja-talteen.blogspot.fi/
----------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti